Kirjahyllyni kertomaa (osa I)

Tällä kertaa on esittelyssä blogini etusivun kuva, pätkä kirjahyllyä: sekalaista siis. Eräs ystäväni totesi tuon kuvan nähtyään seuraavasti: – ”Kirjahyllysi on kuin Eppujen biisissä Murheellisten laulujen maa. ’Kylmä silmä tuijottaa’…” Alakuloisen sävyn koko kuvalle tietysti antaa tammikuun alun valon puute ja amatöörivalokuvaajan taidon puute, mutta kyllä, onhan siellä se tuijottava silmä.

Ja tunnustettakoon, sen katseen verran kuvassa on lavastusta, Harri Nordellin valitut runot asuvat tavallisesti toisessa hyllyssä muiden runokirjojen seurassa (jatketaan tunnustuksia, runohyllyssä pitäisi Pahan kukkienkin olla). Nordellin kirjan selkämys oli pakko saada tähän kuvaan. Näitä nyt seuraavia paloja kirjoittaessani konkretisoitui taas se, mikä merkitys kirjoilla esineinä on minulle. Se keneltä on tietyn kirjan saanut, ja milloin, minkälaisessa tilanteessa, antaa ehdottomasti oman pohjavireensä myös lukukokemukselle. Tai se, mistä ja miten on kirjan itse hankkinut, sekin vaikuttaa. Omistaminen näyttää siis olevan yllättävän tärkeää…? Ei toki vain omistaminen, kirjan esine-ominaisuus on vahva myös kirjastosta kirjoja lainatessani.

Arvelen olevani liian kiintynyt kirjaan esineenä, jotta voisin siirtyä sähkökirjan lukijaksi, vaikka luonnonvarojen säästämiseksi aineettoman pääoman liikuttelu aineettomasti olisikin viisasta. Musiikin kuuntelijana olen jo hyväksynyt yhden askeleen tähän suuntaan: hyödynnän ajoittain hyvinkin ahkerasti sähköistä Naxos-musiikkikirjastoa. Luurit päähän ja netti auki!
Tuo kirjahylly pitäisi muuten järjestää.

Vielä lukijoilleni: kaikkea en tietenkään kerro.


Alexander Dumas (nuorempi): Kamelianainen
Ranskankielestä suomentanut Kai Kaila
Kustantaja: Lehtipaino Oy
Helsinki 1945
Alunperin ilmestynyt vuonna 1848

Tämän kirjan ensilehdellä on äitini tyttönimi, kyseessä siis kirja äidin nuoruudesta. Jo siksi se on minulle mieluinen ja tärkeä. Kirja on painettu paksulle kellanrusehtavalle paperille, pula-ajan kirja. Vahvemmin kuin Kamelianaista, muistan lapsuuden ja nuoruuden taitekohdasta Kolmen muskettisoturin lukuelämyksen: seikkailua kerrakseen. Tämä Kamelianainen onkin tärkeämpi ehkä esineenä kuin kirjallisuutena.
Kirjailijan nimi on tosiaan muodossa Alexander, ei Alexandre – vielä vuonna 1945 oli Suomessa tapana suoristaa ”vieraitten” kielien mutkia suomeen sopivammiksi.

Kuinka paljon enemmän tietäisin jo edesmenneestä äidistäni, jos meillä olisi ollut enemmän aikaa puhua keskenämme elämän mittaan lukemistamme kirjoista! Nyt luen äitini ajatuksia, arvaillen, hänen kirjakokoelmansa kautta.

Charles Baudelaire: Pahan kukat
Suomeksi tulkinnut Antti Nylén
Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2011
Alunperin ilmestynyt vuonna 1861

Ostin itse itselleni joululahjaksi Antti Nylénin suomeksi tulkitseman klassikkoteoksen. Erityinen syy kiinnostukseeni tätä teosta kohtaan on säveltäjä Alban Bergin kirjeenvaihdossa toistuvat maininnat Pahan kukista. Klassikkojen parissa viihdyn ehkä vähän liiankin hyvin, väsymys kiriä kiinni kaikkea hetkessä tapahtuvaa lienee ehkä henkistä laiskuutta; onhan helpompi tyytyä jo ajan merkitsemään klassikkouteen kuin itse arvottaa uutta, jota ilmaantuu jatkuvalla syötöllä. Paremmin päin selitettynä kyse on tietenkin halusta tuntea sivistyksemme perusteita… Tämä teos on ja tulee olemaan pitkäaikainen projekti lukijalleen.

Penjami Lehto vertaili ansiokkaasti omassa blogissaan Baudelairen Pahan kukkien aiempia suomennoksia Nylénin tulkintoihin – Nylén itse on painottanut, että hän on nimenomaan tulkinnut suomeksi, ei kääntänyt. Tässä on linkki Jäljen ääni -blogin kyseiseen kirjoitukseen.

Kirjan ulkoasu on kaunis. Kannessa ja selkämyksessä on Elina Merenmiehen grafiikkaa. Helsingin Taidehallissa on 4.3.2012 asti päänäyttelynä juuri Merenmiehen Salaista Iloa -näyttely. – Itse kirja, ilman kansipaperia siis, on jotenkin vanhanaikaisen musta, selkämyksen teksti kullanvärisellä painatuksella tehty: väistämättä tulee mieleen perinteinen raamatun ulkoasu. Sisäkansi taas on kirkkaan punainen – siitä tulee mieleen jotain aivan muuta kuin raamattu…

Harri Nordell:Sanaliekki äänettömyydessä. Valitut runot 1980 – 2006.

WSOY 2011
Tämä saapui yö- ja työpöydälleni pian ilmestymisensä jälkeen kesäkuussa 2011. Kyseessä on hyvin totaalinen kirja. Jouluaaton aattona (2011) kuultiin radio Ylen ykkösellä Tarleena Sammalkorven toimittama Kirjakerho-ohjelma, jossa Harri Nordell oli mukana keskustelemassa. Runoilija totesi jotakin siihen suuntaan, että runojen kieli puhukoon itse itsestään. En ryhdy analysoimaan Nordellin runoutta, omasta vuosien mittaan kertyneestä lukukokemuksestani voin sanoa seuraavaa: nämä runot antavat vapauden nähdä ja kuulla sellaista, mitä muualla en ole nähnyt en kuullut. Minun päässäni ja sielussani soi vesi ja kallio ja jokin ikiaikainen. Mutta aivan helpolla nämä runot eivät lukijaansa päästä – tämä on sanottava, joko varoitukseksi tai kannustukseksi.

En tarkoita ylläolevalla luonnehdinnalla sitä, että kyseessä olisi erityisen vaikeaselkoinen runous, siis sellainen jota lukiessaan tavallinen tai vähän harjaantuneempikin lukija tuntisi itsensä tyhmäksi – nämä runot vain haastavat lukijaa menemään syvemmälle itseensä kuin helpommin vertauskuviksi ja kielikuviksi sonnustautunut runous. Kuopukseni teki aikanaan koulun äidinkielentunnille lyriikan tehtävän juuri Nordellin eräästä runosta, hän perusteli valintaansa sillä, että ”näitä runoja ei ainakaan voi tulkita jotenkin väärin”.

Kirja on ulkoasultaan tyylikäs, ja kuten kai kuuluu kun valittuja runoja julkaistaan, kovakantinen. Isompi koko antaa runoille enemmän tilaa hengittää. Tapa jolla kansipaperissa on käytetty valokuvaa, on  -  hätkähdyttävä. Sieltä se tuijottaa. Kirjan ulkoasun on suunnitellut Marjaana Virta.

”Järisyttävä merkkipaalu suomalaisen nykyrunon kaanonissa.” Noin voimakkaita sanoja käytti Tero Tähtinen Parnassossa julkaistussa kritiikissään tästä teoksesta.

Nordellin runoja on myös sävelletty: Kimmo Hakola, Sampo Haapamäki, Tapani Länsiö ja Tapio Nevanlinna ovat hänen runojaan sävelittäneet. Tämän vuoden Tampere Biennale -tapahtumassa huhtikuussa kuullaan miten Nordellin runous soi  Harri Suilamon näkemyksenä. Tampereella kantaesitetään Suilamon teos ”Unilouhikko – neljä laulua Harri Nordellin runoihin”. Lisätietoa konsertista on täällä, lisätietoa säveltäjästä täällä.

Päivitys 3.5.2012: Yllä mainitun Unilouhikko-laulusarjan konserttitaltiointi on kuultavissa heinäkuun toiseen päivään (2012) asti Ylen Areenassa, tässä linkki.

Päivitys 27.7.2012: Unilouhikko kuultavissa maanantaina 30.7. klo 22.05 Ylen ykköseltä ohjelmassa Aikamme suomalaista musiikkia. Areenassa täällä kuultavissa elokuun loppuun saakka.

Harri Nordell (Kuva: Veikko Somerpuro/WSOY)

Päivitys 9.3.2012: Maaliskuussa Suomen kirjataiteen komitea nimesi jälleen edellisen vuoden kauneimpia kirjoja. Marjaana Virta palkittiin Harri Nordellin teoksen kansien toteutuksesta Vuoden onnistuneimmat kannet 2011 -kategoriassa, ansaitusti. Lisää aiheesta täällä.

Isaac Bashevis Singer: Orja
Suomentanut Kaj Kauhanen
Koko Kansan Kirjakerho 1984
Alunperin ilmestynyt 1962
Isaac Bashevis Singer: Lublinin taikuri
Suomentanut Jukka Kemppinen
Suuri suomalainen kirjakerho 1980
Alunperin ilmestynyt 1960

Isaac Bashevis Singer (1902–1991) oli yksi Puolan vahvan juutalaisperinteen kasvatteja, Yhdysvalloissa uransa luonut Nobel-kirjailija. Hän kirjoitti äidinkielellään eli jiddišiksi. Orja ja Lublinin taikuri ovat vankkaa ja mukaansatempaavaa romaanikerrontaa, Lublinin taikuri aina huimaan mielikuvituksellisuuteen asti. Orja sijoittuu 1700-luvun Puolaan ja kertoo juutalaisen Jaakobin tarinan: kuinka häntä tapahtumat heittelevät paitsi opettajasta orjaksi, muutoinkin äärimmäisyydestä toiseen. Lublinin taikuri sijoittuu 1800-luvun lopun Puolaan ja kertoo kiertävästä taikuri-nuorallakävelijä-hypnotisoija Yashasta. Tässä tarinassa on kiehtovaa se, kuinka kerronta lumoaa lukijansa vähän samalla tavalla kuin Lublinin taikuri yleisönsä ja ne lukuisat naiset, joita tämä havitteli ja sai… Naislukijaa tosin hieman häiritsee Singerin tekstin yltiöpäinen mieskeskeisyys, mutta senhän joutuu kestämään monen muunkin historiallisen romaanin kanssa. – Täsmennettäköön: siis minua naispuolisena lukijana tuo häiritsee, ei saa sortua turhaan yleistämiseen…

Jos kulttuurihistoria ja historia ylipäätään kiinnostaa, voi Singerin kirjoja suositella yhdeksi hyväksi oppitunniksi juutalaisuuden merkityksien ymmärtämisessä. Tosin myöhempinä aikoina on esitetty varsin kriittisiäkin näkemyksiä siitä, kuinka todenperäinen Singerin esittämä kuva juutalaisyhteisöstä on. Ohessa Singerin kääntäjän Jukka Kemppisen blogiteksti aiheesta. Mutta: eihän romaanikirjailija ole mikään objektiivinen totuudenkuvaaja, vaan oman näkökulmansa, sepitetyn tarinan, lukijalleen tarjoileva.

Molemmat kirjat olen hankkinut käytettyinä, antikvariaatista ellei peräti kirpputorilta. Lublinin taikurista olen pulittanut näköjään viisi euroa – kirjakerhokirjoja on useinkin halvalla tarjolla. Singerin tuotannosta ei taida olla markkinoilla kovin tuoreita painoksia, mutta kirjastoista ja antikvariaateista teoksia kyllä löytää.

Jatkuu seuraavassa numerossa…. ..

4 vastausta artikkeliin ”Kirjahyllyni kertomaa (osa I)

  1. Jotkut kirjat vaan ovat niin paljon enemmän kuin ”vain kirjoja”. Ne on saanut tärkeältä ihmiseltä, tärkeänä päivänä tai kirja on ollut mukana jossain ikimuistoisessa tapahtumassa tai sitä kirjaa on vain lukenut, kun elämässä on tapahtunut jotain. Häveten (?) täytyy myöntää, että mun oli viime vuoden lopulla pakko tilata pari puuttuvaa Anna-kirjaa, koska ne on kirjoina niin kovin rakkaita ja moneen kertaan luettuja. Nyt löytyy koko sarja hyllystä. Omistaminen on ihanaa! ;)

    Mä muuten kiinnitän toisten ihmisten kodeissa monesti huomiota kirjahyllyn sisältöön. Ja kirjojen kuntoon ja määrään. Mitähän mun kirjahyllyt kertoo minusta? :)

    Ehkä mä jossain vaiheessa siirryn osittain sähkökirjan (pelkka sanakin on tosi kauhea!) lukijaksi, mutta osa kirjoista on pakko omistaa :) Ja kyllä mä tykkään kirjaston kirjoistakin. Ei kirjaa voi esineenä korvata joku lukulaite, vaikka se kyllä erityisen kätevä idea onkin.

    • Anne-Mari; on kyllä aina mielenkiintoista katsella kylässä käydessään toisten kirjahyllyjä! Levyhyllyä samaten. – Mitenkäs on, jos huomaa ensivierailullaan että huushollissa ei ole kirjahyllyä ollenkaan – onko tuttavuudella elämisen edellytyksiä!? No, tuttavuuksia, ystävyyksiä ja ihmissuhteita on kovin erilaisia, eli ei se kirjahylly mikään ”pääsyvaatimus” meikäläisenkään piiriin ole. On elämässä muutakin kuin kirjallisuus.

      Katselin joulun alla kirjakaupassa sähköisiä lukulaitteita, mutta tilanne päättyi onnettomasti, ei olisi saanut hipelöidä: varashälytin alkoi ulvoa ja kaikki myymälässä tietysti keskeytyi, päät kääntyivät… Taidan pysyä siis turvallisen välimatkan päässä noista vempaimista.

  2. Suurkiitokset tästä kirjahyllykatsauksesta, se oli nautinnollista ja kiinnostavaa luettavaa! Olen myös hieman hämmentynyt: pitelin tänään aivan samannäköistä Kamelianaista kädessäni, mutta laitoin sen takaisin äitini kirjahyllyyn ja ajattelin, että luen sitten joskus myöhemmin kuitenkin. Minä onneksi voin puhua kirjoista vanhempieni kanssa ja viimeksi puhuinkin juuri tänään. Kuulin, että isäni on alkanut lukea todella paljon ja listata lukemansa kirjat, olin toki isästä ylpeä! ;) Puhuimme myös siitä, että ne listat ovat enemmän kuin lukupäiväkirjoja ja että kirjoilla on esinearvoa enemmän kuin sisältönsä verran, vaikka jo hieno tarina on arvokas asia sekin. Voit siis uskoa, että nyökyttelin pohdinnoillesi.

    Kiitos myös kiinnostavien kirjojen esittelyistä!

    • Olipa sattuma – tuo Kamelianainen! Luet sen sitten kun kaipaat jotakin perinteisen romanttista.

      Vielä kirjan esinearvosta: nykyään saa sekä uusia että jo luettuja kirjoja ihan älyttömän halvalla, mutta jotenkin tuntuu että sen myötä kirjan arvo sekä esineenä että sisältönä vähän kärsii. Uutuuskirjat päätyvät aika nopeasti alennusmyyntiin. Toisaalta se on kirjafriikille ihan hyvä tilanne, mutta hyllyt täyttyvät ehkä liiankin helposti sitten kaikesta, mikä on vaan ollut kiva ostaa. ”Vanhoina hyvinä aikoina” eli lapsuudessa säästettiin penneistä ja markoista kokoon että sai hankittua sen toiveissa siintelevän Anna-sarjan kirjan omakseen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s