Mökkilukemista

Mökillä hakataan halkoja, pumpataan kaivosta vettä, kammetaan kiviä paikasta toiseen, niitetään kaislikkoa, pilkotaan puita, pestään ikkunoita. Ja keitetään uusia perunoita, lämmitetään saunaa, uidaan ja nukutaan.

Mökillä myös istutaan rantakalliolla, tuijotetaan merta, seurataan lintuja, kuunnellaan transistoriradiosta vähän mitä sattuu, ollaan vaan ja muistellaan menneitä kesiä ja ihmisiä.

Kyllä mökillä myös luetaan. Kirjahyllyssä on jotain sekalaista sinne vuosikymmenien aikana kertynyttä. Kassissa mukana mantereelta saareen kulkeutuu toki myös uutta. Näkyy vain olevan niin, että tuulensuunnan ja -voimakkuuden sekä aallokon olomuodon seuraaminen vie helposti voiton kirjainten virrasta. Ja hyönteisten vetovoima! Kalliolla taakkaansa kuljettava muurahainen vie lukijan huomion helposti; Toni Morrison ja Veikko Huovinen unohtuvat, kun mustaoranssit pikku korennot kisaavat kirjanlukijan vieressä heinikossa.

Entäs sitten salapoliisiromaanit, nehän ovat helppolukuisia; kevyttä kesälukemista, eivät vaadi syvällistä paneutumista? Jaa. Joku tekee rikoksen, ja salapoliisi selvittää sen. Ei kauheasti innosta. Mökin kirjahyllyssä on monta monituista dekkaripokkaria, joku on niitä kyllä lukenut…. Jos dekkareita luetaan, niin luetaan vaikka näitä: hollantilaisen Robert van Gulikin historiallisia kiinalaistarinoita, joissa paitsi on jännitystä, on myös kiehtova kiinalainen kulttuuri läsnä. Kirjoissa tuomari Dee ratkoo mysteereitä 600-luvun Kiinassa. Joku oikea asiantuntija voi erikseen arvioida, miten tarkasti historiallisia tosiseikkoja noudattava van Gulik ajankuvassaan on.

Vanhat Suomen Kuvalehdetkin ovat hyvää mökkilukemista. Kuuden vuoden takainen SK (5.5.2006) erittelee, miksi nuoret mellakoivat tuolloin vappuna Helsingissä. Kesällä 2013 jutun lukija peilaa mielessään noita tapahtumia (ensin pohdittuaan, onko Helsingissä tosiaan joskus ”mellakoitu”…) Tukholman lähiöiden tämänvuotisiin levottomuuksiin. Samainen numero kertoo myös, kuinka Pieksämäki on päässyt nousemaan iskusta, jonka VR:n konepajan sulkeminen ja Postin sekä Telen (muistattehan, Posti ja Tele?) aluepisteiden lakkauttaminen olivat aiheuttaneet. Työttömyysprosentti oli pahimmillaan ollut 25:n tuntumassa. Pieksämäellä meni vuonna 2006 jo siis paremmin, erilaisia erikoistuneita yrityksiä oli noussut esiin. SK:n juttu ei kerro, minkäsuuruinen oli kaupungin huonoimpien vuosien muuttovirta poispäin. Tulipa mieleen: lähtiköhän Pieksämäeltä monikin elektroniikkateollisuuden palvelukseen Saloon? Surullista.

Kun päätään on tarpeeksi vaivannut vanhoilla talouselämän uutisilla, voi lukea toistakymmentä vuotta vanhoja Aku Ankkoja. Riitta Hanhi rakastaa Roope Ankkaa!

Vielä kauemmas retroiluun voi uppoutua Valittujen Palojen parissa. Ne edustavat vanhinta kerrostumaa mökkilukemistossa. Esimerkiksi vuoden 1973 joulukuun numerosta voipi lukea seuraavasti otsikoituja juttuja: Maailman energiapula vaatii ratkaisua, Hammashoidon uudet menetelmät, Italian demokratia ontuu.

1970-luvun Valituista Paloista on ihan luontevaa siirtyä John Cagen proosarunouteen. Ei tarvita sanakirjaa, vaikka luetaankin englanninkielistä tekstiä. Luetaan vaan. Samalla voidaan kuulla ääniä. Ne saattavat kuulua naapurimökistä. Kummallista, musiikki (jos se on musiikkia) voi kuulua mökistä mökkiin, seinien sisäpuolelta toisten seinien sisäpuolelle, mutta ulkona ei kuulu mitään. Mitään musiikin tapaistakaan. Mutta mitä onkaan musiikki? John Cage kirjoittaa juuri siitä, tässäkin, jonka otsikkona on Composition in Retrospect. Luontevasti ja vauhdilla. Jotakin tekstin ominaislaadusta kertoo se, että se on tosiaan nopea, sillä on kiivas rytmi, vaikkei tosin tasalukuinen. Mökille se sopii hyvin, sillä runoelmaryöpyn lukemisen voi aloittaa mistä kohdasta vaan, keskeyttää mihin vain, jatkaa mistä vain, tehdä kuten huvittaa, ollaanhan huvilalla. Kun elämä muuten on hidasta, voikin luettava olla nopeaa.

Ja kun tuuli on tyyntynyt, puut kannettu, siiderit ja oluet loppu, Akut selattu ja Valittujen Palojen ”Sellaista sattuu” -kaskut naurettu, hengästytty John Cagen kanssa, voidaan tarttua aivan varsinaiseen kirjaankin. Voidaan lukea vaikkapa historiallista romaania, Fredrik Långin kirjaa Av vad är lycka. En Krösusroman. Siirrytään romaanin päähenkilön Etykioksen pakomatkalle Efesoksesta Sardesiin. Vaan kirjastahan ei paljoa kannata julkisesti lausuntoja antaa, jos on lukemisessaan vasta sivulla 38 ja jäljellä vielä lähes 200. Edellinen saman tekijän antiikin aikaan sijoittuva historiallinen romaani, Elämäni Pythagoraana (alkuteos Mitt liv som Pythagoras) vuodelta 2005 oli hieno kirja. Ei ihan yksioikoinen eikä ihan ns. helpon vetävä juoneltaan, ei ns. lukuromaani, mutta ei myöskään mitään tekotaiteellista tai tekofilosofista kiemurointia. Kirjallisuutta.

Saaressa luetaan. Saaressa kirjoitetaankin. Jospa vielä opittaisiin mobiililaitteitakin käyttämään niin, että saataisiin blogitekstiin kuvia muuallekin kuin tekstin loppuun, mutta mökillä luetaan kyllä mieluummin kirjaa kuin pähkäillään tekniikan kanssa. Mökillä myös näköjään tuijotellaan merta mieluummin kuin etsitään blogitekstiin siinä käsiteltyjen teosten julkaisutietojakaan…

20130623-202558.jpg

4 thoughts on “Mökkilukemista

  1. Kiva teksti! Siinä on unelmoinnin ja kesäisen haihattelun tapaista raukeutta ja ajatusten virtailua odotetun luonnon kukinnan tahdissa. Kirjoittaja vaikuttaa olevan perillä siellä missä haluaakin olla.

    Vanhoja Suomen Kuvalehtiä olen joskus kolkyt vuotta sitten lueskellut yhdellä kesäpaikalla. Muutaman vuosikerran siinä kahlasin läpi.

    Tykkää

    • Kiitos kommentista! Kirjoittaja näkyy onnistuneen asenteidensa siirtämisessä seuraavallekin sukupolvelle. Tyttäreni (26 v.) totesi eilen taas mökille tultuamme ryhtyvänsä heti mökkipuuhiin – asetti korituolin mukavasti ikkunan ääreen tarkkaillakseen aaltoja.

      Nuorisolle nuo Valitut Palat on näköjään eksoottista ajanvietettä.

      Tykkää

  2. Robert van Gulikin historiallisia kiinalaistarinoita olen lukenut useampiakin ja pohtinut tuota samaa. ”miten tarkasti historiallisia tosiseikkoja noudattava van Gulik ajankuvassaan on”.

    Vanhoja lehtiä on mukava selailla näkee, miten silloin ollaan joku iso asia nähty, tai mikä pikku asia on ollut iso. Mökki on hyvä paikka säilyttää näitä lehtiä🙂

    Tykkää

    • …ja kun mökki on saaressa, ei tule kiusausta ihan hervottomia määriä niitä lehtiäkään kuljettaa mökille. Mutta tosi mielenkiintoista perspektiiviä saa nykypäivään, kun lukee vanhoja uutisia.

      Perspektiiviä nykypäivään saa tietty historiallisista romaaneistakin. Valta ja talous ilmenevät eri aikakausina eri tavoin. Kun F. Långin romaanihenkilöt toistelevat, että maailman tapahtumat ovat jumalten määräämiä eikä niihin yksittäinen ihminen, ainakaan palkollinen, vielä vähemmän orja, voi vaikuttaa – ihan samanlainen mantra nykypäivänä on se, että taloudelliset realiteetit vaan vievät maailmaa mennessään, siihen on vain sopeutuminen…

      Tuosta van Gulikista: kun on noinkin eksoottinen tapahtumapaikka ja -aika, on kovin vähän heitä, jotka sitä ajankuvan oikeellisuutta voisivat arvioida. Mutta kirjailijalla on tietysti aina kirjailijan vapaus!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s