Mentiin Mänttään

Kevät meni maata kaivellessa, kalliolla istuksien; kesä meni mummina, muusana ja mammana, nyt syödään jo omia isoja perunoita ja on menty takaisin ammattia harjoittamaan ja yritetään muistaa miten se tapahtuukaan. Kesäloman rytmi on kovin erilainen – olen vapaa ja sidottu, olen velvoitettu ja vapautettu, roolit taistelevat kunnes taas on aika kaivaa herätyskello esiin ja ottaa käyttöön alennusmyynnin loppurutistuksesta ostetut uudet työvaatteet, siirtyä säännönmukaiseen tasatahtiin ja lopettaa taistelu siitä, mitä tänään tekisinkään.

Kesälomalla kävin Mäntässä. Mänttä on pohjoishämäläinen pikkukaupunki. Siellä on paperitehdas järven rannalla, suoria katuja, kirkko, S-market, isoin koskaan näkemäni Tokmanni, sekä hieno taidemuseo. Paperitehdas ja taidemuseo liittyvät yhteen, Gösta-taidemuseo on saanut laajat omat kokoelmansa ja toimitilansa tehtaan taannoiselta tirehtööriltä, Gösta Serlachiukselta. Taidemuseon toiminnasta vastaa Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Joenniemen kartano, Serlachiuksien itselleen rakennuttama kartano, oli taidekokoelman ensimmäinen museotila, vuonna 2014 avattiin uusi ajanmukainen ja kaunis taidemuseo kartanon päärakennuksen rinnalle. Lue loppuun

Sinne ja takaisin – autolla

Helvin-päivän aamuna ennen kahdeksaa olin matkalla kohti uutta työpäivää. Autoni ulkolämpömittari näytti kahta lämpöastetta. Ajoin kuorma-auton perässä. Näytti että kuorma-auton lavalta pöllysi jotakin. Kesti jonkin aikaa ennen kuin suostuin uskomaan: ei se pöllyävä ole kuorma-auton lavalta peräisin, se tulee taivaasta. Se on lunta. Sitä se on.

Aamut pimenevät, illat pimenevät, ja minä istun autossani joka arkipäivä tunnin aamuin, tunnin illoin. Anteeksi on pyydettävä napajäätiköiltä ja tulevilta sukupolvilta. Näin vain nyt ovat asiat, että autoilen. Kotini on siellä missä se on. Jotain hyvääkin tässä autoilun välttämättömyydessä väitän olevan. Minulla on joka päivä kaksi tuntia aikaa ajatella – kuunnella, katsella ja miettiä, siirtyä tilasta toiseen. Lue loppuun