Hakusattumia

Ohikulkijan kirjeitä olen julkaissut nyt vuoden ajan. Blogin yksivuotissyntymäpäivän kunniaksi heittäydyn fiktiiviseksi.

En kuitenkaan aivan täysin fiktiiviseksi. Olen nimittäin mielenkiinnolla seurannut minkälaisilla hakulauseilla blogiini osutaan. Oheisissa fiktiivisissä tuokiokuvissa, puolenminuutinnovelleissa, olen näitä hakulauseita käyttänyt lähtökohtana keksinnälleni. Lukijalle annan tehtävän sepittää kuvia eteenpäin: minkälaisia ovat oheisten fiktiivisten henkilöiden reaktiot, kun sinisellä kirjoitettu hakusana on tuottanut osuman tähän blogiin?

Kristallimalja, kipsilintu ja viinakoira/EH

___________________________________________________________

Marja O. (49 v.)

Se pianisti, se oli upea. Ihana dokumentti telkkarissa. Todellinen taiteilija. Minä olisin ymmärtänyt. Minä olisin rakastanut. Auttanut ja tukenut ja kaiken anteeksi antanut. Hoitanut. Olisin kyllä. Tämä halusi rakastaa ja tehdä taidettaan, mutta ei häntä ymmärretty. Kummallisen kevyitä nuo naiset.

Ei minuakaan – ei minuakaan ymmärretä. Onneksi on musiikki. Sanoin sille naapurin miehellekin että en minä tuollaista renkutusta kuuntele. Minä kuuntelen musiikkia. Mozartia ja – ja Bachia. Ja Vivaldia!

Huomenna rupean kirjoittamaan runoja.

Pakko saada lisää tietoa tästä pianistista. Kiehtova. Mikä persoona!

glenn gloud seksuaalisuus

________________________________________________________________________

Lue loppuun

Glenngouldistumisen hetki – diletanttisuutta karkuun

Välillä täytyy elää elämää ja unohtaa blogi, niin käy ohilulkijallekin; joutuu itse johonkin pyörteeseen mukaan. Elämään kun kuuluu monenlaisia asioita. Ja ne vaativat huomionsa.

Nyt olen taas tässä. Kirjoja on tullut luettua, siinä elämän elämisen ohessa. On välillä hetki hengittää, voin myös kirjoista, lukemistani, kirjoittaa.

***

Keväällä kirjoitin musiikista, nykymusiikista. Että en odota musiikilta itseni viihdyttämistä, vaadin enemmän. Nimimerkki Nok heitti tuohon postaukseeni haasteen kommentissaan: ”Entäs Thomas Bernhard?” Sitten piti tietysti hakea kirjastosta Thomas Bernhardin Haaskio (Der Untergeher 1983, suomentanut Tarja Roinila, kustantanut Teos v. 2009). Sen myötä piti myös lainata 1900-luvun jälkipuoliskon omalaatuisen pianovirtuoosin Glenn Gouldin levytys J.S.Bachin Goldberg-variaatioista. Ne soivat autossa ja kotona äitienpäivästä juhannukseen. Lainasin jopa nuotit. Ei niin että olisin soittanut – liikaa nuotteja liian tiheästi (no, myönnän, koko muunnelmasarjan aloittavaa aariaa, sen teemaa, tapailin). Lue loppuun